Lieto Gravel Tour 2017 / 200km Fantom Extreme

Viime vuotinen LGT jäi väliin muiden menojen vuoksi, mutta tällä kertaa pääsin itsekkin mukaan.
Tapahtuman järjestäjänä toimi Team Velo Cycling.
Itse olin toisena vetäjänä, pääjehuna luonnollisesti itse Fantom, tapahtuman pisimmällä ja kovavauhtisimmalla 200km Fantom Extreme matkalla. Menopeliksi olin valinnut oman maasturin, eli Spessun Epic HT Pro:n. Vaikka ilma olikin mitä parhain, kiitos TVC, niin on kuitenkin syksy joten ihan kesäkamoilla en viitsinyt lähteä pitkään päivään. Päälle valikoitui Enduran Pro SL sarjan lyhyet ajohousut ja liivi. Alle pitkä ajopaita. Taskut tietysti täynnä patukoita ja geelejä;) Liivi on kyllä ehdottomasti paras asuste näihin keleihin!

Pitkälle matkalle ei ollut tungokseksi asti väkeä, kasassa oli kuitenkin kuusi kovaa ajomiestä ja se riittää. Heti lähdöstä kävi selväksi että matkavauhti tulisi olemaan napsun tai kaksi suunniteltua kovempi, mutta mikäs siinä. Fantom ja kovimmat kuskit tekivät kovaa duunia joukon kärjessä, itse ajoin hyvässä peesissä muutamaa lyhyttä vetovuoroa lukuunottamatta. Kovat on kovia!
Pitkää matkaa piristi huoltopisteet, joita oli kaksi kierroksella. Tarjolla oli suklaata, keksejä, lihapullia, suolakurkkua, rusinoita ja tietysti mehua ja vettä. Voin kertoa että maistui aika hyvin!

200km meni lopulta yllättävän "nopeasti" ja hyvävoimaisesti. Keskinopeus oli lopulta rapiat 31kmh, mikä alkaa olla maasturille aika hyvä vauhti. Etenkin noin pitkälle siivulle. Hyvän peesin turvin homma oli itselle juurikin sopiva, ajamaan joutui mutta en tummunut täysin.

Hieno tapahtuma josta isot kiitokset järjestäjille ja ajomiehille joiden kanssa sain matkan taittaa.

Peace wheelie! Kuva: Samu Laine

200km Fantom Extremen ajomiehet. Kuva: Samu Laine

Kisakausi paketoitu

Kuva: Sami Korhonen

Touko- ja kesäkuussa tuli ajettua kokeilumielessä neljä maracupin kisaa. Ajamisen puolesta homma sujui nousujohteisesti, ja välillä pystyi vähän ajamaan jopa kilpaa.
Homma vaikutti hauskalta ja nyt kun on nähnyt kuviot niin kaudella 2018 pyrin olemaan top-10 sijoilla. Saa nähdä miten käy.

Syksyllä osallistun muutamiin ei kilpailullisiin tapahtumiin ja porukkalenkkeihin.
Tänään lähti myös tilaukseen uusi pyörä tulevalle kaudelle ja tästä olen lievästi sanottuna tohkeissani.

Laajavuori MTB Marathon

Auringossa kylpevä Epic HT.

Lämmittelyssä hissuttelin jälleen tuttuun tapaan pienen pätkän kisaradan alusta.
On mukava tietää vähän tarkemmin mitä alkumatkasta on edessä kun kaikki kuskit rynnivät menemään. Baana oli kuitenkin leveää ja mielestäni ainoa tärkeä kohta ajolinjojen kanssa oli ensimmäisen alamäen pohjalla oleva mutalääri. Tämän pystyi kuitenkin välttämään ajamalla aivan reitin vasenta reunaa aidan vierestä, näin vauhti säilyi paremmin ja vältti mudassa mahdollisesti olevat kivet ja montut.

Starttihetkellä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoitti, että kisasta tulisi raskaan radan lisäksi uuvuttava kuuman ilman vuoksi.
Lähdin jälleen matkaan suhteellisen rauhallisesti ja katselin mitenkä monilla "mopo keulii". Sain kuitenkin nopeasti paranneltua asemiani pitämällä vauhdin tasaisena ja tehden ohitukset hyvissä kohdissa ilman turhaa nykimistä.
Ensimmäinen kierros meni sekalaisissa ryhmissä sillä parantelin jatkuvasti asemiani. Kierroksella kertyi nousua todella paljon ja niiden vastapainoksi nopeita laskuja, joissa sai olla tarkkana pysyäkseen ajolinjalla. Muutamissa kohdissa oli kunnon mutavelliä, mutta muuten reitti oli rutikuiva lähipäivien sateista huolimatta. Muutama rehellinen polkuosuuskin mahtui kierrokselle.

Toisen kierroksen alussa saavutin ryhmän jonka mukana lopulta ajoin maaliin asti, tai lähes maaliin.
Vauhti oli paikoitellen itselleni turhan kovaa ja jojoilin joukon hännillä, aina kuitenkin päästen takaisin ryhmään. Tämä oli onni sillä yksin en olisi pystynyt pitämään moista vauhtia yllä.

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä vaihdoin juomapulloni ja nyt kolmeen kuskiin kutistunut ryhmämme jatkoi viimeiselle kierrokselle. Vauhti oli vähän tippunut ja välillä meno tuntui jopa helpolta, tosin vain hetken. Jossain viimeisen kierroksen puolivälin kohdalla ryhmän vetovastuu siirtyi minulle. Hetkittäin tuntui että kulkee ja heti perään tuntui että jos meno vielä hidastuu niin kaadun kyljelleni. Tosin muitakin taisi väsyttää sillä sain jatkaa rimpuiluani veturina.
Viimeisessä Kypärämäen pitkässä ja jyrkässä nousussa päätin yrittää ratkaisua. Reidet muljuivat krampin partaalla kun yritin piiskata itseäni kovempaan menoon. Sainkin tehtyä pienen eron kahteen seuraajaani. Viimeiset n.800m oli tasaista ja mutkittelevaa hiekkatietä. Runttasin isoimmalla tuumalla menemään mitä pystyin, välillä putkelta ja välillä penkistä. Kaikki loppuu aikanaan ja tuska helpotti maaliviivan ylitettyäni. Raskas, mutta itselleni hyvä kisa, päättyi miesten 72km sarjan 10. sijaan.

Korso 96 MTB

Epic.

Maracupin kolmas osakilpailu ajettiin Vantaan Korsossa 4. kesäkuuta. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila täydellinen, ei liian kuumaa vaan juurikin sopivaa.
Lämmittelylenkille lähtiessä mielessä oli monta kysymysmerkkiä päivän kunnosta sillä vielä edellisenä päivänä jalat olivat olleet täysin tyhjät, palautuminen Peurungan kisasta oli ottanut yllättävän kauan. Reidet kuitenkin tuntuivat kohtalaisilta ja luotin että ne heräävät eloon kisan käynnistyttyä. Lauantaina paniikissa syöty 300g karkkipussi oli selvästi tehnyt tehtävänsä!
Ajettiin Mikan ja Timon kanssa muutama polunpätkä kierroksen lopusta, ja meikäläistä infottin että ne olivat reitin röykkyisimmät kohdat ja muuten baana olisi nopeampaa. Kuulosti hyvältä sillä moisessa kivikossa olisi ollut iso urakka puurtaa 64km matka.

Lämmitellessä oli hymy herkässä! Kuva: Tarja Kivirinta

Startin lähestyessä siirryttiin lähtökarsinaan. Pienen tunkemisen jälkeen olin neljännessä rivissä, vähän turhan takana, mutta päätin jäädä siihen. Ehtiihän sitä sitten kisan edetessä nousta, ainakin toivottavasti. Startista lähdettiin auton perässä matkaan, alku ajettiin kestopäälysteellä. Vauhti oli n. 35km/h ja meno taas tosi levotonta. Miksi porukan pitää änkeä ja kikkailla todella isolla riskillä kun kisa ei oikeastaan ole edes alkanut? Turva-auton kiihdytettyä pois vauhti nousi entisestään monisatapäisen joukon hakiessa asemia ennen ensimmäiselle polulle siirtymistä. Pääsin aika hyvissä asemissa polulle ja jalat tuntuivat hyvälle! En lähtenyt hätiköimään ohitusten kanssa vaan pidin menon rentona ja säästin voimia. Aika nopeasti pääsin sopivaan porukkaan missä vauhti oli reipasta, mutta sopivan rentoa. Pystyin kerrankin pitämään asemani nopeilla tieosuuksilla ja hyödyntämään peesiä, jalat jaksoivat hyvin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella ryhmän vauhti alkoi tuntumaan liian hitaalta ja päätin ottaa riskin ja yrittää karkuun.

Ensimmäisen kierroksen lopulla lähdin irti isosta ryhmästä. Kuva: Tarja Kivirinta

Sain heti tehtyä pienen eron ja ehdin rauhassa pysähtyä poimimaan uuden juomapullon ennen toiselle kierrokselle lähtöä. Heti ensimmäiselle polulle päästyä eturengas lähti alta mutaisessa mutkassa ja lensin pää ja olkapää edellä kantoon. Tälli oli kova ja päässä humisi, mutta mies ja pyörä oli ehjä joten hyppäsin takaisin satulaan ja laitoin ketjua kireälle! Seuraavalla tieosuudella takaa-ajajat olivat jo ihan kannassa ja odotin tulevani kiinniajetuksi hetkenä minä hyvänsä. Polulle päästyäni vauhtini parani, tai muiden huononi, ja eroa alkoi tulla uudestaan lisää. Kondis tuntui edelleen aika hyvältä ja uskalsin pitää itselle tiukkaa vauhtia. Toisella kierroksella en saanut siirtymillä peesiapua vaan jouduin puskemaan itse. Yritin ajaa kovaa kuitenkaan menemättä yli ja onnistuinkin siinä hyvin, aina polkujen alkaessa jaksoin edelleen pitää hyvää vauhtia. Selkiä tuli tasaisesti vastaan aina kierroksen loppuun asti. Kovin paljon pidempään en olisi pystynyt ajamaan samaa vauhtia sillä juuri ennen maalialueelle saapumista reidet alkoi muljumaan siihen malliin että krampit oli lähellä.
Itselle selvästi tähän astisen kauden parasta ajoa ja 14. sija.
Rata sopi itselle ja pystyin pitämään itseni limitillä, hieno kisa!
Aikaa 62km ajamiseen meni 2:49:22 ja keskivauhti oli 22km/h. Keskisyke oli kolme lyöntiä alle anakynnyksen, selkeästi kovempi kuin aikaisemmissa kisoissa.

Peurunka 400 MTB

Epic.

Lämmittelyssä jalat tuntuivat levänneiltä, mikä ei sinänsä yllättänyt sillä en ollut ehtinyt ajamaan kolmen edellisen päivän aikana.
Ajoin muutaman verkkaisen kierroksen lenkkiä jota juniorit kiersivät omassa kisassaan. Baana oli helppoa latupohjaa, mutta nousuja oli paljon.

Loivaan nousuun latupohjalla. Kuva: Tanja Kivirinta

Startista lähdettiin aika maltillista vauhtia matkaan ja letka pysyi hyvin kasassa. Aika nopeasti kävi kuitenkin selväksi että reitillä on niin paljon nousua, että oma kondis ei kestä kovin agressiivista ajoa koko kisaa. Päätinkin vähän rauhoittaa omaa vauhtia ja olin luottavainen siihen, että moni muu ei ymmärrä pitkän kisan raskautta ja selkiä tulisi lopulta vastaan.

Kuva: Tarja Kivirinta

Reitti oli suurimmaksi osaksi latupohjaa tai metsäautotietä. Muutamia loistavia polkujakin mahtui mukaan. Polut oli pääosin todella kapeita ja mutkittelevia. Puut kasvoivat myös todella liki polkuja ja saikin olla tarkkana että tanko ei nappaa kiinni. Poluilla ohittaminen oli käytännössä mahdotonta, muuten reitillä oli hyvin tilaa. Ja nousua olikin sitten vaikka muille jakaa! Oli pitkää hivuttavaa nousua ja lyhyttä jyrkkää, sekä kaikkea siltä väliltä.

Ensimmäinen kierros meni isommassa porukassa, toinen kierros muutaman kuskin ryhmässä ja vika kierros pääosin yksin. Vikalla kiekalla alkoi tulla liian kovaa aloittaneiden selkiä vastaan, kuten olin ajatellutkin. Tämä paransi fiilistä ja auttoi jaksamaan kisan loppuun.

Kurviajoa. Kuva: Sanna Laitinen

Kisa oli tasollisesti heikompi kuin kauden avauskisa ja toivoin hyvää sijoitusta ja sitä kautta hyviä pisteitä kokonaiskilpailua ajatellen.
Oma ajo riitti kuitenkin vain eliten sijalle 12.
Kisan raskaudesta kertoo 62km, 3:16:08, keskisyke 160, 4125kcal ja 1330 nousumetriä.

Evoc MTB

13. Toukokuuta ajettiin Nurmijärvellä Evoc Mtb maastopyöräkilpailu joka oli xcm cupin ensimmäinen osakilpailu ja itselle kisakauden avaus.
Alkuviikosta saatiin vielä lumisateita, mutta kisapäivänä keli oli priimaa. Aurinkoisen sään lisäksi kisakeskuksessa oli hyvä meininki kun paikalla oli lähes tuhannen kuskin lisäksi pieni expo-alue ja järjestelyt oli hoidettu todella hienosti.

Kisavalmis Epic HT

Kauden ensimmäiseen kisaan mentäessä on aina vähän jännä fiilis ja bensaa liekkeihin lisäsi myös se että ajaisin ensimmäisen maratonkisani ja Epic olisi ensikertaa tositoimissa.
Kisan kulun suhteen ei ollut mitään odotuksia ja oma harjoitteluni ei ollut mitenkään tähdännyt pidempiin kilpailuihin, olin siis tietynlaisella opintomatkalla.
Kilpailu piti sisällään kaksi kierrosta joista kertyi kokonaismatkaa reilut 60km. Reitti oli nopeaa harjupohjaista polkua. Reitillä oli muutamia teknisiä kohtia, lähinnä erinäisiä kivikoita, sekä muutama pitkähkö osuus vähän raffimpaa polkua. Muuten reitti tosiaan nopeaa mutkittelevaa polkua jossa kyky pitää vauhtia yllä korostui. Nousua ei ollut pahemmin, pariin otteeseen per kierros sai vähän kiivetä.

Startin vihdoin tapahduttua oli hienoa päästä tositoimiin! Kisan alku oli määrätty "rauhoitetuksi" kunnes eräs tie ylitettäisiin, sen jälkeen vedettäisiin liikkuvat taakse ja noudatettaisiin sodankäynnin sääntöjä! Tästä huolimatta porukka ohitteli todella riskillä ja vauhdit kohosi 35km/h. Kisa on kisaa.
Ensimmäisille poluille päästyä meno oli aika villiä sillä porukkaa oli paljon ja näkyvyys oli rajallista, joten tilannetta tuli vauhdilla. Oma kone lähti hyvin käyntiin ja meno tuntui hyvältä vaikka sykkeet huutelivat yli anakynnyksen. Aika nopeasti tilanne kuitenkin avautui kovien kuskien kadotessa horisonttiin. Ensimmäinen kierros meni pääosin jonkinlaisessa porukassa ajaessa ja vauhti oli ok, joskin ajaminen muuten vähän nykivää. Oma ajo oli muuten ihan esittelykelpoista mutta kierrokselle mahtui muutamia pätkiä joilla polku oli sen verran röykkyistä että oma kondis ei riittänyt tarpeeksi aktiiviseen ajoon ja vauhti kärsi pahasti. Ja myönnettäköön että oma ajotekniikka ei vielä ollut ihan terässä sillä kevät on mennyt enemmänkin maantiellä kuin poluilla.
Uudelle kierrokselle lähtiessä kunto tuntui edelleen yllättävän tuoreelta, mutta alaselkä alkoi olla aika pumpissa röykytyksestä ja kovasta lihastyöstä. Olin myös ajautunut sellaiseen asemaan että sain/jouduin ajamaan yksin lähes koko viimeisen kierroksen. Se teki ajosta rennompaa ja ajolinjat oli helpompi bongata kun edessä ei ollut ketään. Yksin ajaminen näkyi kuitenkin lievänä vauhdin hidastumisena. Tietysti kisaa oli jo paljon takana joten vauhti luonnollisesti hieman tippuu. Vika kierros meni lopulta yllättävän nopean tuntuisesti, mikä oli hyvä sillä ristiselkä oli sangen huonossa hapessa. Maaliin tullessa olin tyytyväinen kun sain nousta pyörän päältä, mutta siinä kohtaa homma menikin jännäksi. Selkä oli sellasessa krampissa, että en voinut seistä tai maata. Olinkin sitten 20min konttausasennossa maalialueen vierellä ja mietin koskahan tästä pääsee ylös. Kaikki loppuu aikanaan ja lopulta pystyin nousemaan ylös. Seuraavaksi piti käydä suihkussa ja siihen menikin 50min. Elämä menee suhteellisen hankalaksi kun keskikropassa on "hyvä pito päällä". Vaatteiden riisuminen ja pukeutuminen olisikin ollut hyvää Hauskat kotivideot kamaa sillä jouduin käyttämään melkoista luovuutta esim. sukkien ja kenkien laittoon.

Ensimmäisen kierroksen viimeisiä mutkia. Kuva: Tarja K

Kuva: Tarja K

Toisen kierroksen ensimetrit. Kuva: Tarja K

Kisasta jäi lopulta käteen elite sarjan 19. sija. Sangen keskinkertaista, mutta jostain se on aloitettava. Pidin kuitenkin kilpailun formaatista ja haluan jatkossa panostaa maastopyöräilyn parissa näihin maraton kisoihin. Ensimmäisen kisan tarjoamat opit ja fiilikset antavat hyvät eväät jatkoa ajatellen, nyt tiedän mitä odottaa ja millaisia asioita omiin treeneihin pitää lisätä.
Toivottavasti kaudesta tulee hauska ja tuloksellisesti nousujohteinen.