Peurunka 400 MTB

Epic.

Lämmittelyssä jalat tuntuivat levänneiltä, mikä ei sinänsä yllättänyt sillä en ollut ehtinyt ajamaan kolmen edellisen päivän aikana.
Ajoin muutaman verkkaisen kierroksen lenkkiä jota juniorit kiersivät omassa kisassaan. Baana oli helppoa latupohjaa, mutta nousuja oli paljon.

Loivaan nousuun latupohjalla. Kuva: Tanja Kivirinta

Startista lähdettiin aika maltillista vauhtia matkaan ja letka pysyi hyvin kasassa. Aika nopeasti kävi kuitenkin selväksi että reitillä on niin paljon nousua, että oma kondis ei kestä kovin agressiivista ajoa koko kisaa. Päätinkin vähän rauhoittaa omaa vauhtia ja olin luottavainen siihen, että moni muu ei ymmärrä pitkän kisan raskautta ja selkiä tulisi lopulta vastaan.

Kuva: Tarja Kivirinta

Reitti oli suurimmaksi osaksi latupohjaa tai metsäautotietä. Muutamia loistavia polkujakin mahtui mukaan. Polut oli pääosin todella kapeita ja mutkittelevia. Puut kasvoivat myös todella liki polkuja ja saikin olla tarkkana että tanko ei nappaa kiinni. Poluilla ohittaminen oli käytännössä mahdotonta, muuten reitillä oli hyvin tilaa. Ja nousua olikin sitten vaikka muille jakaa! Oli pitkää hivuttavaa nousua ja lyhyttä jyrkkää, sekä kaikkea siltä väliltä.

Ensimmäinen kierros meni isommassa porukassa, toinen kierros muutaman kuskin ryhmässä ja vika kierros pääosin yksin. Vikalla kiekalla alkoi tulla liian kovaa aloittaneiden selkiä vastaan, kuten olin ajatellutkin. Tämä paransi fiilistä ja auttoi jaksamaan kisan loppuun.

Kurviajoa. Kuva: Sanna Laitinen

Kisa oli tasollisesti heikompi kuin kauden avauskisa ja toivoin hyvää sijoitusta ja sitä kautta hyviä pisteitä kokonaiskilpailua ajatellen.
Oma ajo riitti kuitenkin vain eliten sijalle 12.
Kisan raskaudesta kertoo 62km, 3:16:08, keskisyke 160, 4125kcal ja 1330 nousumetriä.

Evoc MTB

13. Toukokuuta ajettiin Nurmijärvellä Evoc Mtb maastopyöräkilpailu joka oli xcm cupin ensimmäinen osakilpailu ja itselle kisakauden avaus.
Alkuviikosta saatiin vielä lumisateita, mutta kisapäivänä keli oli priimaa. Aurinkoisen sään lisäksi kisakeskuksessa oli hyvä meininki kun paikalla oli lähes tuhannen kuskin lisäksi pieni expo-alue ja järjestelyt oli hoidettu todella hienosti.

Kisavalmis Epic HT

Kauden ensimmäiseen kisaan mentäessä on aina vähän jännä fiilis ja bensaa liekkeihin lisäsi myös se että ajaisin ensimmäisen maratonkisani ja Epic olisi ensikertaa tositoimissa.
Kisan kulun suhteen ei ollut mitään odotuksia ja oma harjoitteluni ei ollut mitenkään tähdännyt pidempiin kilpailuihin, olin siis tietynlaisella opintomatkalla.
Kilpailu piti sisällään kaksi kierrosta joista kertyi kokonaismatkaa reilut 60km. Reitti oli nopeaa harjupohjaista polkua. Reitillä oli muutamia teknisiä kohtia, lähinnä erinäisiä kivikoita, sekä muutama pitkähkö osuus vähän raffimpaa polkua. Muuten reitti tosiaan nopeaa mutkittelevaa polkua jossa kyky pitää vauhtia yllä korostui. Nousua ei ollut pahemmin, pariin otteeseen per kierros sai vähän kiivetä.

Startin vihdoin tapahduttua oli hienoa päästä tositoimiin! Kisan alku oli määrätty "rauhoitetuksi" kunnes eräs tie ylitettäisiin, sen jälkeen vedettäisiin liikkuvat taakse ja noudatettaisiin sodankäynnin sääntöjä! Tästä huolimatta porukka ohitteli todella riskillä ja vauhdit kohosi 35km/h. Kisa on kisaa.
Ensimmäisille poluille päästyä meno oli aika villiä sillä porukkaa oli paljon ja näkyvyys oli rajallista, joten tilannetta tuli vauhdilla. Oma kone lähti hyvin käyntiin ja meno tuntui hyvältä vaikka sykkeet huutelivat yli anakynnyksen. Aika nopeasti tilanne kuitenkin avautui kovien kuskien kadotessa horisonttiin. Ensimmäinen kierros meni pääosin jonkinlaisessa porukassa ajaessa ja vauhti oli ok, joskin ajaminen muuten vähän nykivää. Oma ajo oli muuten ihan esittelykelpoista mutta kierrokselle mahtui muutamia pätkiä joilla polku oli sen verran röykkyistä että oma kondis ei riittänyt tarpeeksi aktiiviseen ajoon ja vauhti kärsi pahasti. Ja myönnettäköön että oma ajotekniikka ei vielä ollut ihan terässä sillä kevät on mennyt enemmänkin maantiellä kuin poluilla.
Uudelle kierrokselle lähtiessä kunto tuntui edelleen yllättävän tuoreelta, mutta alaselkä alkoi olla aika pumpissa röykytyksestä ja kovasta lihastyöstä. Olin myös ajautunut sellaiseen asemaan että sain/jouduin ajamaan yksin lähes koko viimeisen kierroksen. Se teki ajosta rennompaa ja ajolinjat oli helpompi bongata kun edessä ei ollut ketään. Yksin ajaminen näkyi kuitenkin lievänä vauhdin hidastumisena. Tietysti kisaa oli jo paljon takana joten vauhti luonnollisesti hieman tippuu. Vika kierros meni lopulta yllättävän nopean tuntuisesti, mikä oli hyvä sillä ristiselkä oli sangen huonossa hapessa. Maaliin tullessa olin tyytyväinen kun sain nousta pyörän päältä, mutta siinä kohtaa homma menikin jännäksi. Selkä oli sellasessa krampissa, että en voinut seistä tai maata. Olinkin sitten 20min konttausasennossa maalialueen vierellä ja mietin koskahan tästä pääsee ylös. Kaikki loppuu aikanaan ja lopulta pystyin nousemaan ylös. Seuraavaksi piti käydä suihkussa ja siihen menikin 50min. Elämä menee suhteellisen hankalaksi kun keskikropassa on "hyvä pito päällä". Vaatteiden riisuminen ja pukeutuminen olisikin ollut hyvää Hauskat kotivideot kamaa sillä jouduin käyttämään melkoista luovuutta esim. sukkien ja kenkien laittoon.

Ensimmäisen kierroksen viimeisiä mutkia. Kuva: Tarja K

Kuva: Tarja K

Toisen kierroksen ensimetrit. Kuva: Tarja K

Kisasta jäi lopulta käteen elite sarjan 19. sija. Sangen keskinkertaista, mutta jostain se on aloitettava. Pidin kuitenkin kilpailun formaatista ja haluan jatkossa panostaa maastopyöräilyn parissa näihin maraton kisoihin. Ensimmäisen kisan tarjoamat opit ja fiilikset antavat hyvät eväät jatkoa ajatellen, nyt tiedän mitä odottaa ja millaisia asioita omiin treeneihin pitää lisätä.
Toivottavasti kaudesta tulee hauska ja tuloksellisesti nousujohteinen.