Peurunka 400 MTB

Epic.

Lämmittelyssä jalat tuntuivat levänneiltä, mikä ei sinänsä yllättänyt sillä en ollut ehtinyt ajamaan kolmen edellisen päivän aikana.
Ajoin muutaman verkkaisen kierroksen lenkkiä jota juniorit kiersivät omassa kisassaan. Baana oli helppoa latupohjaa, mutta nousuja oli paljon.

Loivaan nousuun latupohjalla. Kuva: Tanja Kivirinta

Startista lähdettiin aika maltillista vauhtia matkaan ja letka pysyi hyvin kasassa. Aika nopeasti kävi kuitenkin selväksi että reitillä on niin paljon nousua, että oma kondis ei kestä kovin agressiivista ajoa koko kisaa. Päätinkin vähän rauhoittaa omaa vauhtia ja olin luottavainen siihen, että moni muu ei ymmärrä pitkän kisan raskautta ja selkiä tulisi lopulta vastaan.

Kuva: Tarja Kivirinta

Reitti oli suurimmaksi osaksi latupohjaa tai metsäautotietä. Muutamia loistavia polkujakin mahtui mukaan. Polut oli pääosin todella kapeita ja mutkittelevia. Puut kasvoivat myös todella liki polkuja ja saikin olla tarkkana että tanko ei nappaa kiinni. Poluilla ohittaminen oli käytännössä mahdotonta, muuten reitillä oli hyvin tilaa. Ja nousua olikin sitten vaikka muille jakaa! Oli pitkää hivuttavaa nousua ja lyhyttä jyrkkää, sekä kaikkea siltä väliltä.

Ensimmäinen kierros meni isommassa porukassa, toinen kierros muutaman kuskin ryhmässä ja vika kierros pääosin yksin. Vikalla kiekalla alkoi tulla liian kovaa aloittaneiden selkiä vastaan, kuten olin ajatellutkin. Tämä paransi fiilistä ja auttoi jaksamaan kisan loppuun.

Kurviajoa. Kuva: Sanna Laitinen

Kisa oli tasollisesti heikompi kuin kauden avauskisa ja toivoin hyvää sijoitusta ja sitä kautta hyviä pisteitä kokonaiskilpailua ajatellen.
Oma ajo riitti kuitenkin vain eliten sijalle 12.
Kisan raskaudesta kertoo 62km, 3:16:08, keskisyke 160, 4125kcal ja 1330 nousumetriä.