maanantai 12. kesäkuuta 2017

Laajavuori MTB Marathon

Auringossa kylpevä Epic HT.

Lämmittelyssä hissuttelin jälleen tuttuun tapaan pienen pätkän kisaradan alusta.
On mukava tietää vähän tarkemmin mitä alkumatkasta on edessä kun kaikki kuskit rynnivät menemään. Baana oli kuitenkin leveää ja mielestäni ainoa tärkeä kohta ajolinjojen kanssa oli ensimmäisen alamäen pohjalla oleva mutalääri. Tämän pystyi kuitenkin välttämään ajamalla aivan reitin vasenta reunaa aidan vierestä, näin vauhti säilyi paremmin ja vältti mudassa mahdollisesti olevat kivet ja montut.

Starttihetkellä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoitti, että kisasta tulisi raskaan radan lisäksi uuvuttava kuuman ilman vuoksi.
Lähdin jälleen matkaan suhteellisen rauhallisesti ja katselin mitenkä monilla "mopo keulii". Sain kuitenkin nopeasti paranneltua asemiani pitämällä vauhdin tasaisena ja tehden ohitukset hyvissä kohdissa ilman turhaa nykimistä.
Ensimmäinen kierros meni sekalaisissa ryhmissä sillä parantelin jatkuvasti asemiani. Kierroksella kertyi nousua todella paljon ja niiden vastapainoksi nopeita laskuja, joissa sai olla tarkkana pysyäkseen ajolinjalla. Muutamissa kohdissa oli kunnon mutavelliä, mutta muuten reitti oli rutikuiva lähipäivien sateista huolimatta. Muutama rehellinen polkuosuuskin mahtui kierrokselle.

Toisen kierroksen alussa saavutin ryhmän jonka mukana lopulta ajoin maaliin asti, tai lähes maaliin.
Vauhti oli paikoitellen itselleni turhan kovaa ja jojoilin joukon hännillä, aina kuitenkin päästen takaisin ryhmään. Tämä oli onni sillä yksin en olisi pystynyt pitämään moista vauhtia yllä.

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä vaihdoin juomapulloni ja nyt kolmeen kuskiin kutistunut ryhmämme jatkoi viimeiselle kierrokselle. Vauhti oli vähän tippunut ja välillä meno tuntui jopa helpolta, tosin vain hetken. Jossain viimeisen kierroksen puolivälin kohdalla ryhmän vetovastuu siirtyi minulle. Hetkittäin tuntui että kulkee ja heti perään tuntui että jos meno vielä hidastuu niin kaadun kyljelleni. Tosin muitakin taisi väsyttää sillä sain jatkaa rimpuiluani veturina.
Viimeisessä Kypärämäen pitkässä ja jyrkässä nousussa päätin yrittää ratkaisua. Reidet muljuivat krampin partaalla kun yritin piiskata itseäni kovempaan menoon. Sainkin tehtyä pienen eron kahteen seuraajaani. Viimeiset n.800m oli tasaista ja mutkittelevaa hiekkatietä. Runttasin isoimmalla tuumalla menemään mitä pystyin, välillä putkelta ja välillä penkistä. Kaikki loppuu aikanaan ja tuska helpotti maaliviivan ylitettyäni. Raskas, mutta itselleni hyvä kisa, päättyi miesten 72km sarjan 10. sijaan.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Korso 96 MTB

Epic.

Maracupin kolmas osakilpailu ajettiin Vantaan Korsossa 4. kesäkuuta. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila täydellinen, ei liian kuumaa vaan juurikin sopivaa.
Lämmittelylenkille lähtiessä mielessä oli monta kysymysmerkkiä päivän kunnosta sillä vielä edellisenä päivänä jalat olivat olleet täysin tyhjät, palautuminen Peurungan kisasta oli ottanut yllättävän kauan. Reidet kuitenkin tuntuivat kohtalaisilta ja luotin että ne heräävät eloon kisan käynnistyttyä. Lauantaina paniikissa syöty 300g karkkipussi oli selvästi tehnyt tehtävänsä!
Ajettiin Mikan ja Timon kanssa muutama polunpätkä kierroksen lopusta, ja meikäläistä infottin että ne olivat reitin röykkyisimmät kohdat ja muuten baana olisi nopeampaa. Kuulosti hyvältä sillä moisessa kivikossa olisi ollut iso urakka puurtaa 64km matka.

Lämmitellessä oli hymy herkässä! Kuva: Tarja Kivirinta

Startin lähestyessä siirryttiin lähtökarsinaan. Pienen tunkemisen jälkeen olin neljännessä rivissä, vähän turhan takana, mutta päätin jäädä siihen. Ehtiihän sitä sitten kisan edetessä nousta, ainakin toivottavasti. Startista lähdettiin auton perässä matkaan, alku ajettiin kestopäälysteellä. Vauhti oli n. 35km/h ja meno taas tosi levotonta. Miksi porukan pitää änkeä ja kikkailla todella isolla riskillä kun kisa ei oikeastaan ole edes alkanut? Turva-auton kiihdytettyä pois vauhti nousi entisestään monisatapäisen joukon hakiessa asemia ennen ensimmäiselle polulle siirtymistä. Pääsin aika hyvissä asemissa polulle ja jalat tuntuivat hyvälle! En lähtenyt hätiköimään ohitusten kanssa vaan pidin menon rentona ja säästin voimia. Aika nopeasti pääsin sopivaan porukkaan missä vauhti oli reipasta, mutta sopivan rentoa. Pystyin kerrankin pitämään asemani nopeilla tieosuuksilla ja hyödyntämään peesiä, jalat jaksoivat hyvin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella ryhmän vauhti alkoi tuntumaan liian hitaalta ja päätin ottaa riskin ja yrittää karkuun.

Ensimmäisen kierroksen lopulla lähdin irti isosta ryhmästä. Kuva: Tarja Kivirinta

Sain heti tehtyä pienen eron ja ehdin rauhassa pysähtyä poimimaan uuden juomapullon ennen toiselle kierrokselle lähtöä. Heti ensimmäiselle polulle päästyä eturengas lähti alta mutaisessa mutkassa ja lensin pää ja olkapää edellä kantoon. Tälli oli kova ja päässä humisi, mutta mies ja pyörä oli ehjä joten hyppäsin takaisin satulaan ja laitoin ketjua kireälle! Seuraavalla tieosuudella takaa-ajajat olivat jo ihan kannassa ja odotin tulevani kiinniajetuksi hetkenä minä hyvänsä. Polulle päästyäni vauhtini parani, tai muiden huononi, ja eroa alkoi tulla uudestaan lisää. Kondis tuntui edelleen aika hyvältä ja uskalsin pitää itselle tiukkaa vauhtia. Toisella kierroksella en saanut siirtymillä peesiapua vaan jouduin puskemaan itse. Yritin ajaa kovaa kuitenkaan menemättä yli ja onnistuinkin siinä hyvin, aina polkujen alkaessa jaksoin edelleen pitää hyvää vauhtia. Selkiä tuli tasaisesti vastaan aina kierroksen loppuun asti. Kovin paljon pidempään en olisi pystynyt ajamaan samaa vauhtia sillä juuri ennen maalialueelle saapumista reidet alkoi muljumaan siihen malliin että krampit oli lähellä.
Itselle selvästi tähän astisen kauden parasta ajoa ja 14. sija.
Rata sopi itselle ja pystyin pitämään itseni limitillä, hieno kisa!
Aikaa 62km ajamiseen meni 2:49:22 ja keskivauhti oli 22km/h. Keskisyke oli kolme lyöntiä alle anakynnyksen, selkeästi kovempi kuin aikaisemmissa kisoissa.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Peurunka 400 MTB

Epic.

Lämmittelyssä jalat tuntuivat levänneiltä, mikä ei sinänsä yllättänyt sillä en ollut ehtinyt ajamaan kolmen edellisen päivän aikana.
Ajoin muutaman verkkaisen kierroksen lenkkiä jota juniorit kiersivät omassa kisassaan. Baana oli helppoa latupohjaa, mutta nousuja oli paljon.

Loivaan nousuun latupohjalla. Kuva: Tanja Kivirinta

Startista lähdettiin aika maltillista vauhtia matkaan ja letka pysyi hyvin kasassa. Aika nopeasti kävi kuitenkin selväksi että reitillä on niin paljon nousua, että oma kondis ei kestä kovin agressiivista ajoa koko kisaa. Päätinkin vähän rauhoittaa omaa vauhtia ja olin luottavainen siihen, että moni muu ei ymmärrä pitkän kisan raskautta ja selkiä tulisi lopulta vastaan.

Kuva: Tarja Kivirinta

Reitti oli suurimmaksi osaksi latupohjaa tai metsäautotietä. Muutamia loistavia polkujakin mahtui mukaan. Polut oli pääosin todella kapeita ja mutkittelevia. Puut kasvoivat myös todella liki polkuja ja saikin olla tarkkana että tanko ei nappaa kiinni. Poluilla ohittaminen oli käytännössä mahdotonta, muuten reitillä oli hyvin tilaa. Ja nousua olikin sitten vaikka muille jakaa! Oli pitkää hivuttavaa nousua ja lyhyttä jyrkkää, sekä kaikkea siltä väliltä.

Ensimmäinen kierros meni isommassa porukassa, toinen kierros muutaman kuskin ryhmässä ja vika kierros pääosin yksin. Vikalla kiekalla alkoi tulla liian kovaa aloittaneiden selkiä vastaan, kuten olin ajatellutkin. Tämä paransi fiilistä ja auttoi jaksamaan kisan loppuun.

Kurviajoa. Kuva: Sanna Laitinen

Kisa oli tasollisesti heikompi kuin kauden avauskisa ja toivoin hyvää sijoitusta ja sitä kautta hyviä pisteitä kokonaiskilpailua ajatellen.
Oma ajo riitti kuitenkin vain eliten sijalle 12.
Kisan raskaudesta kertoo 62km, 3:16:08, keskisyke 160, 4125kcal ja 1330 nousumetriä.

Toukokuun aamuja





tiistai 16. toukokuuta 2017

Kisakauden avaus

13. Toukokuuta ajettiin Nurmijärvellä Evoc Mtb maastopyöräkilpailu joka oli xcm cupin ensimmäinen osakilpailu ja itselle kisakauden avaus.
Alkuviikosta saatiin vielä lumisateita, mutta kisapäivänä keli oli priimaa. Aurinkoisen sään lisäksi kisakeskuksessa oli hyvä meininki kun paikalla oli lähes tuhannen kuskin lisäksi pieni expo-alue ja järjestelyt oli hoidettu todella hienosti.

Kisavalmis Epic HT


Kauden ensimmäiseen kisaan mentäessä on aina vähän jännä fiilis ja bensaa liekkeihin lisäsi myös se että ajaisin ensimmäisen maratonkisani ja Epic olisi ensikertaa tositoimissa.
Kisan kulun suhteen ei ollut mitään odotuksia ja oma harjoitteluni ei ollut mitenkään tähdännyt pidempiin kilpailuihin, olin siis tietynlaisella opintomatkalla.
Kilpailu piti sisällään kaksi kierrosta joista kertyi kokonaismatkaa reilut 60km. Reitti oli nopeaa harjupohjaista polkua. Reitillä oli muutamia teknisiä kohtia, lähinnä erinäisiä kivikoita, sekä muutama pitkähkö osuus vähän raffimpaa polkua. Muuten reitti tosiaan nopeaa mutkittelevaa polkua jossa kyky pitää vauhtia yllä korostui. Nousua ei ollut pahemmin, pariin otteeseen per kierros sai vähän kiivetä.

Startin vihdoin tapahduttua oli hienoa päästä tositoimiin! Kisan alku oli määrätty "rauhoitetuksi" kunnes eräs tie ylitettäisiin, sen jälkeen vedettäisiin liikkuvat taakse ja noudatettaisiin sodankäynnin sääntöjä! Tästä huolimatta porukka ohitteli todella riskillä ja vauhdit kohosi 35km/h. Kisa on kisaa.
Ensimmäisille poluille päästyä meno oli aika villiä sillä porukkaa oli paljon ja näkyvyys oli rajallista, joten tilannetta tuli vauhdilla. Oma kone lähti hyvin käyntiin ja meno tuntui hyvältä vaikka sykkeet huutelivat yli anakynnyksen. Aika nopeasti tilanne kuitenkin avautui kovien kuskien kadotessa horisonttiin. Ensimmäinen kierros meni pääosin jonkinlaisessa porukassa ajaessa ja vauhti oli ok, joskin ajaminen muuten vähän nykivää. Oma ajo oli muuten ihan esittelykelpoista mutta kierrokselle mahtui muutamia pätkiä joilla polku oli sen verran röykkyistä että oma kondis ei riittänyt tarpeeksi aktiiviseen ajoon ja vauhti kärsi pahasti. Ja myönnettäköön että oma ajotekniikka ei vielä ollut ihan terässä sillä kevät on mennyt enemmänkin maantiellä kuin poluilla.
Uudelle kierrokselle lähtiessä kunto tuntui edelleen yllättävän tuoreelta, mutta alaselkä alkoi olla aika pumpissa röykytyksestä ja kovasta lihastyöstä. Olin myös ajautunut sellaiseen asemaan että sain/jouduin ajamaan yksin lähes koko viimeisen kierroksen. Se teki ajosta rennompaa ja ajolinjat oli helpompi bongata kun edessä ei ollut ketään. Yksin ajaminen näkyi kuitenkin lievänä vauhdin hidastumisena. Tietysti kisaa oli jo paljon takana joten vauhti luonnollisesti hieman tippuu. Vika kierros meni lopulta yllättävän nopean tuntuisesti, mikä oli hyvä sillä ristiselkä oli sangen huonossa hapessa. Maaliin tullessa olin tyytyväinen kun sain nousta pyörän päältä, mutta siinä kohtaa homma menikin jännäksi. Selkä oli sellasessa krampissa, että en voinut seistä tai maata. Olinkin sitten 20min konttausasennossa maalialueen vierellä ja mietin koskahan tästä pääsee ylös. Kaikki loppuu aikanaan ja lopulta pystyin nousemaan ylös. Seuraavaksi piti käydä suihkussa ja siihen menikin 50min. Elämä menee suhteellisen hankalaksi kun keskikropassa on "hyvä pito päällä". Vaatteiden riisuminen ja pukeutuminen olisikin ollut hyvää Hauskat kotivideot kamaa sillä jouduin käyttämään melkoista luovuutta esim. sukkien ja kenkien laittoon.

Ensimmäisen kierroksen viimeisiä mutkia. Kuva: Tarja K
Kuva: Tarja K

Toisen kierroksen ensimetrit. Kuva: Tarja K


Kisasta jäi lopulta käteen elite sarjan 19. sija. Sangen keskinkertaista, mutta jostain se on aloitettava. Pidin kuitenkin kilpailun formaatista ja haluan jatkossa panostaa maastopyöräilyn parissa näihin maraton kisoihin. Ensimmäisen kisan tarjoamat opit ja fiilikset antavat hyvät eväät jatkoa ajatellen, nyt tiedän mitä odottaa ja millaisia asioita omiin treeneihin pitää lisätä.
Toivottavasti kaudesta tulee hauska ja tuloksellisesti nousujohteinen.





torstai 4. toukokuuta 2017

Kondiksen herättelyä

Tein kolme (itselle) kovaa mäkikiriharjoitusta viiteen päivään (21-25.4). Kussakin harjoituksessa 7kpl allout vetoja ylämäkeen. Vetojen pituudet oli arviolta 15-35sek ja palautukset hissukseen ajamalla useamman minuutin.

Treeni nro.2 sykekäppyrä. Vedot tehty kahteen eri nousuun. 


Vaikka treenit olivat lyhyitä niin kuormitus oli kova ja etenkin henkisellä puolella joutui venymään. Ensimmäisissä vedoissa oli aina hyvä taagi takana, mutta sitten happoihin tottumattomat jalat hyytyivät. Uusiin vetoihin lähteminen vaati aina pientä tsemppausta.

Vedot tein Epicillä.


Näillä harjoituksilla, ja tulevilla vastaavilla, yritän parantaa irtiottokykyäni ja saada "diesel koneestani" enemmän irti. Jatkossa sisällytän omaan viikoittaiseen harjoitteluuni "kiritreenejä" ja sopivissa kohdissa teen blokkeina "mittari punaisella" tehtäviä treenejä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen PK putki

1. Päivä

Päivän lenkki suuntasi Kakskertaan ja Hirvensaloon. Lenkin ensimmäinen osio kurvaili Lausteen, Kaarinan ja Uittamon kautta kohti määränpäätä. Mukavaa tekemistä, joskin muun liikenteen kanssa sai olla tarkkana (jarruton fixi).
Kakskerran lenkin alku.


Kakskerran lenkin voin ajaa myötä- tai vastapäivään, tänään menin vastapäivään. Pidän paikasta sillä liikennettä ei ole juuri lainkaan ja tie mutkittelee jatkuvasti. Lisäksi reitillä on paljon pieniä töppyröitä ja muutamia isompia mäkiä.

Kakskerrasta siirryin Hirvensalon lenkille jonka ajoin myötäpäivää. Reitti on vähän Kakskertaa lyhyempi, mutta mielestäni mäkisempi.

Hirvensalo.


Hirvensalosta suuntasin kaupungin itäpuolelle ja ajoin neljä tuntia täyteen. Matkaa kertyi 104km.


2. Päivä

Perjantaina otin suunnaksi Yläneen joka oli itselleni uusi reitti. Ilma oli lähtiessä kylmä, mutta koska ensimmäiset 55km oli vastatuuleen niin hyvinhän siinä tarkeni.

Nopea huolto.


Ajoin Paattisten ohi kulkevaa tietä ja reitti oli aika tylsää suoraa tietä ja mäetkin loistivat poissaolollaan. Yläneellä pidin lyhyen huoltotauon ennen paluumatkalle lähtöä.

Kurjenrahkan ohitus paluumatkalla.


Kotimatka menikin rennosti myötäiseen rallatellen. Ilma pysyi kirkkaana kotiin asti, eikä luvattuja lumikuuroja tullut. Eilisen lailla rentoa ajoa neljä tuntia ja 117km.

3. Päivä

Aamu oli taas aurinkoinen, joskin todella kylmä. Olinkin vaihtanut jo edellisenä iltana pyörään maastopolkimet jotta pystyisin käyttämään talvikenkiä.

Päivän kohteena oli Rajalahden vanha lossiranta Sauvossa. Ajoin Kaarinan läpi 110-tielle jonka laitaa jatkoin kunnes oli aika kääntyä pienemmälle Sauvoon johtavalle tielle. Alkumatkasta oli sivutuulta ja nyt Sauvoon päin mennessä oli mukava myötäinen, joten tiedossa oli mikä odottaa paluumatkalla. Sauvontie Rajalahteen asti oli mukavaa maalaistietä ja mäkiäkin oli sopivasti.

Vanha lossiranta.


Rajalahdessa tein u-käännöksen ja lähdin puskemaan epämyötätuuleen. 110-tielle päästyäni pysähdyin huoltamolle ostamaan munkin ennen matkan jatkumista. Loppumatka meni kivasti tuulen ollessa pääosin sivu- ja myötätuulta. Loppumetreillä tuli jälleen lumikuuro. Päivälle mittaa 3h44min ja 102km.

4. Päivä

Lenkille lähtiessä oli lunta maassa, pakkasta -4 astetta ja tuuli oli voimakasta. Ei kiva. Lisäksi mitään suurempaa ajatusta lenkin päämäärälle ei ollut. Homma menikin vähän väkinäiseksi kilometrien keräilyksi erittäin verkkaisella vauhdilla. Reitti oli lopulta Paattinen-Lieto-Piikkiö ja loppuun epämääräistä pyörimistä. Ajoa vajaa neljä tuntia ja 101km.

Liedossa.
Satkun jälkeen.


5. Päivä

Reitin puolesta päivä oli lähes torstain uusinta. Ilma oli lähtiessä hyvä ja aurinko paistoi. Heti huomasi että suurin kiire oli jo poljettu reisistä, rauhallista menoa.

Suomen maantiet...


Ajoin suunnittelemani kilometrit täyteen ja suuntasin kotiin. Loppumatkasta jälleen lumipyry. Ajoa 3h17min ja 84km.

Pääsiäisen "minileiri" teki varmasti hyvää sillä tunteja ja kilometrejä tuli selkeästi normaalia enemmän. Nyt palaudutaan ja sitten jatketaan!

5 ajopäivää, 19 tuntia ja 510km.


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Talviharjoittelu fixillä

Specialized Langster ja Cycleops rullat.

 Talvikaudella tuli ajettua kaikki sisätreenit Specialized Langster ratapyörällä ja Cycleopsin rullilla joissa on säädettävä viisiportainen magneettivastus.

Langster sai talven aikana osakseen monet hiet.
Kotona treenatessa lattia on hyvä suojata, kuvassa 30min poljettuna.

Treenit oli kestoltaan 15-150min ja sisälsivät yleensä jonkun teeman. Eniten tuli tehtyä noin tunnin settejä. Tietysti tuli ajettua myös perusajoa ja palauttavia ilman kummempaa suunnittelua.

Omia suosikkitreenejä olivat lyhyet spurtit (10*5sek tai 10*10sek) ja määräintervallit (20*1min/1min ja 40*15sek/15sek). Vähemmän innoissani olin "tylsästä perusajosta" ja pitkistä vedoista (esim. 2*20min).

20*1min/1min määräintervalliharjoitus.

120min VK harjoitus spurteilla.

40*15sek/15sek määräintervalliharjoitus.

Seurasin treeneissä ainoastaan sykettä, joten etenkin lyhyet vedot joutui tekemään täysin tuntumalla sillä syke ei ehdi reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Myös mahdollisen kehityksen havaitseminen on haastavaa pelkästä sykkeestä, samoin progressiivinen harjoittelu.
Käyttämissäni rullissa sai hieman säädettyä vastusta, mutta sitä harvemmin tuli muutettua kesken harjoituksen sillä se vaati pyörän selästä nousemista. Etenkin vetojen välissä olisi kaivannut mahdollisuutta pyörittää rennommin.
Vastusta ei myöskään saannut riittävän raskaaksi lajivoimaharjoittelua varten. Tähän olisi tietysti auttanut pyörän välitysten vaihto, mutta ajoin koko talven 48-17 orkkis välityksellä.

Pari tuntia sweet spot treeniä plakkarissa.

Minimalistisen välineistön aiheuttamista rajoitteista huolimatta olin pääosin tyytyväinen tekemiini harjoituksiin. Tietysti aina on varaa tehdä asiat paremmin, mutta pitää myös osata olla tyytyväinen siihen mitä on ja mitä on saannut aikaan.
En tiedä ajanko seuraavan talven samoilla kamoilla vai olisiko syytä kokeilla traineria.?.

Talven aikana rullilla tuli ajettua 54 tuntia.