Laajavuori MTB Marathon

Auringossa kylpevä Epic HT.

Lämmittelyssä hissuttelin jälleen tuttuun tapaan pienen pätkän kisaradan alusta.
On mukava tietää vähän tarkemmin mitä alkumatkasta on edessä kun kaikki kuskit rynnivät menemään. Baana oli kuitenkin leveää ja mielestäni ainoa tärkeä kohta ajolinjojen kanssa oli ensimmäisen alamäen pohjalla oleva mutalääri. Tämän pystyi kuitenkin välttämään ajamalla aivan reitin vasenta reunaa aidan vierestä, näin vauhti säilyi paremmin ja vältti mudassa mahdollisesti olevat kivet ja montut.

Starttihetkellä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoitti, että kisasta tulisi raskaan radan lisäksi uuvuttava kuuman ilman vuoksi.
Lähdin jälleen matkaan suhteellisen rauhallisesti ja katselin mitenkä monilla "mopo keulii". Sain kuitenkin nopeasti paranneltua asemiani pitämällä vauhdin tasaisena ja tehden ohitukset hyvissä kohdissa ilman turhaa nykimistä.
Ensimmäinen kierros meni sekalaisissa ryhmissä sillä parantelin jatkuvasti asemiani. Kierroksella kertyi nousua todella paljon ja niiden vastapainoksi nopeita laskuja, joissa sai olla tarkkana pysyäkseen ajolinjalla. Muutamissa kohdissa oli kunnon mutavelliä, mutta muuten reitti oli rutikuiva lähipäivien sateista huolimatta. Muutama rehellinen polkuosuuskin mahtui kierrokselle.

Toisen kierroksen alussa saavutin ryhmän jonka mukana lopulta ajoin maaliin asti, tai lähes maaliin.
Vauhti oli paikoitellen itselleni turhan kovaa ja jojoilin joukon hännillä, aina kuitenkin päästen takaisin ryhmään. Tämä oli onni sillä yksin en olisi pystynyt pitämään moista vauhtia yllä.

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä vaihdoin juomapulloni ja nyt kolmeen kuskiin kutistunut ryhmämme jatkoi viimeiselle kierrokselle. Vauhti oli vähän tippunut ja välillä meno tuntui jopa helpolta, tosin vain hetken. Jossain viimeisen kierroksen puolivälin kohdalla ryhmän vetovastuu siirtyi minulle. Hetkittäin tuntui että kulkee ja heti perään tuntui että jos meno vielä hidastuu niin kaadun kyljelleni. Tosin muitakin taisi väsyttää sillä sain jatkaa rimpuiluani veturina.
Viimeisessä Kypärämäen pitkässä ja jyrkässä nousussa päätin yrittää ratkaisua. Reidet muljuivat krampin partaalla kun yritin piiskata itseäni kovempaan menoon. Sainkin tehtyä pienen eron kahteen seuraajaani. Viimeiset n.800m oli tasaista ja mutkittelevaa hiekkatietä. Runttasin isoimmalla tuumalla menemään mitä pystyin, välillä putkelta ja välillä penkistä. Kaikki loppuu aikanaan ja tuska helpotti maaliviivan ylitettyäni. Raskas, mutta itselleni hyvä kisa, päättyi miesten 72km sarjan 10. sijaan.