Laajavuori MTB Marathon

Auringossa kylpevä Epic HT.

Lämmittelyssä hissuttelin jälleen tuttuun tapaan pienen pätkän kisaradan alusta.
On mukava tietää vähän tarkemmin mitä alkumatkasta on edessä kun kaikki kuskit rynnivät menemään. Baana oli kuitenkin leveää ja mielestäni ainoa tärkeä kohta ajolinjojen kanssa oli ensimmäisen alamäen pohjalla oleva mutalääri. Tämän pystyi kuitenkin välttämään ajamalla aivan reitin vasenta reunaa aidan vierestä, näin vauhti säilyi paremmin ja vältti mudassa mahdollisesti olevat kivet ja montut.

Starttihetkellä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tarkoitti, että kisasta tulisi raskaan radan lisäksi uuvuttava kuuman ilman vuoksi.
Lähdin jälleen matkaan suhteellisen rauhallisesti ja katselin mitenkä monilla "mopo keulii". Sain kuitenkin nopeasti paranneltua asemiani pitämällä vauhdin tasaisena ja tehden ohitukset hyvissä kohdissa ilman turhaa nykimistä.
Ensimmäinen kierros meni sekalaisissa ryhmissä sillä parantelin jatkuvasti asemiani. Kierroksella kertyi nousua todella paljon ja niiden vastapainoksi nopeita laskuja, joissa sai olla tarkkana pysyäkseen ajolinjalla. Muutamissa kohdissa oli kunnon mutavelliä, mutta muuten reitti oli rutikuiva lähipäivien sateista huolimatta. Muutama rehellinen polkuosuuskin mahtui kierrokselle.

Toisen kierroksen alussa saavutin ryhmän jonka mukana lopulta ajoin maaliin asti, tai lähes maaliin.
Vauhti oli paikoitellen itselleni turhan kovaa ja jojoilin joukon hännillä, aina kuitenkin päästen takaisin ryhmään. Tämä oli onni sillä yksin en olisi pystynyt pitämään moista vauhtia yllä.

Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä vaihdoin juomapulloni ja nyt kolmeen kuskiin kutistunut ryhmämme jatkoi viimeiselle kierrokselle. Vauhti oli vähän tippunut ja välillä meno tuntui jopa helpolta, tosin vain hetken. Jossain viimeisen kierroksen puolivälin kohdalla ryhmän vetovastuu siirtyi minulle. Hetkittäin tuntui että kulkee ja heti perään tuntui että jos meno vielä hidastuu niin kaadun kyljelleni. Tosin muitakin taisi väsyttää sillä sain jatkaa rimpuiluani veturina.
Viimeisessä Kypärämäen pitkässä ja jyrkässä nousussa päätin yrittää ratkaisua. Reidet muljuivat krampin partaalla kun yritin piiskata itseäni kovempaan menoon. Sainkin tehtyä pienen eron kahteen seuraajaani. Viimeiset n.800m oli tasaista ja mutkittelevaa hiekkatietä. Runttasin isoimmalla tuumalla menemään mitä pystyin, välillä putkelta ja välillä penkistä. Kaikki loppuu aikanaan ja tuska helpotti maaliviivan ylitettyäni. Raskas, mutta itselleni hyvä kisa, päättyi miesten 72km sarjan 10. sijaan.

Korso 96 MTB

Epic.

Maracupin kolmas osakilpailu ajettiin Vantaan Korsossa 4. kesäkuuta. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila täydellinen, ei liian kuumaa vaan juurikin sopivaa.
Lämmittelylenkille lähtiessä mielessä oli monta kysymysmerkkiä päivän kunnosta sillä vielä edellisenä päivänä jalat olivat olleet täysin tyhjät, palautuminen Peurungan kisasta oli ottanut yllättävän kauan. Reidet kuitenkin tuntuivat kohtalaisilta ja luotin että ne heräävät eloon kisan käynnistyttyä. Lauantaina paniikissa syöty 300g karkkipussi oli selvästi tehnyt tehtävänsä!
Ajettiin Mikan ja Timon kanssa muutama polunpätkä kierroksen lopusta, ja meikäläistä infottin että ne olivat reitin röykkyisimmät kohdat ja muuten baana olisi nopeampaa. Kuulosti hyvältä sillä moisessa kivikossa olisi ollut iso urakka puurtaa 64km matka.

Lämmitellessä oli hymy herkässä! Kuva: Tarja Kivirinta

Startin lähestyessä siirryttiin lähtökarsinaan. Pienen tunkemisen jälkeen olin neljännessä rivissä, vähän turhan takana, mutta päätin jäädä siihen. Ehtiihän sitä sitten kisan edetessä nousta, ainakin toivottavasti. Startista lähdettiin auton perässä matkaan, alku ajettiin kestopäälysteellä. Vauhti oli n. 35km/h ja meno taas tosi levotonta. Miksi porukan pitää änkeä ja kikkailla todella isolla riskillä kun kisa ei oikeastaan ole edes alkanut? Turva-auton kiihdytettyä pois vauhti nousi entisestään monisatapäisen joukon hakiessa asemia ennen ensimmäiselle polulle siirtymistä. Pääsin aika hyvissä asemissa polulle ja jalat tuntuivat hyvälle! En lähtenyt hätiköimään ohitusten kanssa vaan pidin menon rentona ja säästin voimia. Aika nopeasti pääsin sopivaan porukkaan missä vauhti oli reipasta, mutta sopivan rentoa. Pystyin kerrankin pitämään asemani nopeilla tieosuuksilla ja hyödyntämään peesiä, jalat jaksoivat hyvin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella ryhmän vauhti alkoi tuntumaan liian hitaalta ja päätin ottaa riskin ja yrittää karkuun.

Ensimmäisen kierroksen lopulla lähdin irti isosta ryhmästä. Kuva: Tarja Kivirinta

Sain heti tehtyä pienen eron ja ehdin rauhassa pysähtyä poimimaan uuden juomapullon ennen toiselle kierrokselle lähtöä. Heti ensimmäiselle polulle päästyä eturengas lähti alta mutaisessa mutkassa ja lensin pää ja olkapää edellä kantoon. Tälli oli kova ja päässä humisi, mutta mies ja pyörä oli ehjä joten hyppäsin takaisin satulaan ja laitoin ketjua kireälle! Seuraavalla tieosuudella takaa-ajajat olivat jo ihan kannassa ja odotin tulevani kiinniajetuksi hetkenä minä hyvänsä. Polulle päästyäni vauhtini parani, tai muiden huononi, ja eroa alkoi tulla uudestaan lisää. Kondis tuntui edelleen aika hyvältä ja uskalsin pitää itselle tiukkaa vauhtia. Toisella kierroksella en saanut siirtymillä peesiapua vaan jouduin puskemaan itse. Yritin ajaa kovaa kuitenkaan menemättä yli ja onnistuinkin siinä hyvin, aina polkujen alkaessa jaksoin edelleen pitää hyvää vauhtia. Selkiä tuli tasaisesti vastaan aina kierroksen loppuun asti. Kovin paljon pidempään en olisi pystynyt ajamaan samaa vauhtia sillä juuri ennen maalialueelle saapumista reidet alkoi muljumaan siihen malliin että krampit oli lähellä.
Itselle selvästi tähän astisen kauden parasta ajoa ja 14. sija.
Rata sopi itselle ja pystyin pitämään itseni limitillä, hieno kisa!
Aikaa 62km ajamiseen meni 2:49:22 ja keskivauhti oli 22km/h. Keskisyke oli kolme lyöntiä alle anakynnyksen, selkeästi kovempi kuin aikaisemmissa kisoissa.